Uusi alku
Elämä sai uuden alun joutuessamme muuttamaan homeasunnosta. Menetimme lähes kaiken irtaimiston, yli puolet vaatteista ja tekstiileistä, ja terveydestäkin jäi jäljelle vain osa. Mullistusta kesti neljä kuukautta: siihen sisältyi desinfiointia, asunnottomuutta ja epätoivoa. Mutta selvisimme hengissä ja asetuimme uuteen kotiin lokakuun puolivälissä.
Nyt olemme jo kotiutuneet niin hyvin, että olen voinut jälleen palata käännöstyön pariin. Sininen Linna jäi kesällä loppusuoralle, mutta huomasin olevani kykenemätön jatkamaan sitä. Siihen liittyy nyt aivan liian monta kipeää muistoa entisestä asunnosta ja siitä helvetistä, jonka läpi me puristauduimme. Mietin pari päivää mitä tekisin. Kääntäisinkö LMM:n lyhyitä tarinoita vai sinnittelisinkö kuitenkin Sinisen Linnan parissa. Vastaus löytyi kirjahyllystäni, jota järjestellessäni tartuin Alcottin kirjaan Tytöistä Parhain. Minulla oleva painos on vuodelta 1950 ja suomennoksen tason voitte hyvin arvata. Sattumalta minulla oli koneellani kirjan alkukielinen versio, joten ryhdyin heti töihin.
Alcottin ja LMM:n samankaltaisuus on aina kiehtonut minua. Molemmat kirjoittavat jaloudesta, itsensä kehittämisestä ja omana itsenään pysymisestä. Tyyli ja aikakausi ovat tietenkin erilaiset mutta molemmat onnistuvat kuvaamaan oman aikansa kerrassaan verrattomasti. LMM alkukiellään jopa vangitsevasti.
Olen ilokseni huomannut Sisko Ylimartimon suomentaneen molemmat Pat-kirjat. Ehkä kaikki toivo LMM:n kirjojen saamisesta nykysuomeksi ei olekaan vielä mennyttä.